En olisi koskaan uskonut aloittavani omaa blogia, enkä ole varma
jatkanko harrastusta kovin pitkään, mutta kaikkia huvipuiston
laitteitakin pitää kokeilla. Tarkoitus olisi kirjoitella kaikkea mitä
mieleen juolahtaa: opiskeluista, isyydestä, parisuhteesta ja kaikesta
mitä eteen sattuu. Innoituksen tähän blogiin sain (minäkin) Hesarin
kuukausiliittestä.
Omaa blogiani en aio missään mainostaa, ainakaan tutuille. Vaimolle
taidan tästä jossain vaiheessa mainita, jos kirjoittelu lähtee
luistamaan. Itsekin käyn vakoilemassa vaimon päiväkirjaa vauvat.net:in
keskustelupalstalla. Toisaalta herää kysymys, että onko
informaatioteknologia pesiytynyt jo niin syvälle, että parisuhteessakin
kommunikoidaan netin välityksellä. APUA! Olen taatusti tällaista
kehitystä vastaan. Ollaan niin laiskoja, ettei jakseta keskustella,
vaikka maataankin vierekkäin samalla sohvalla. Pitää käydä lukemassa
kuulumiset netistä. Onneksi en ajatellut pitää mitään päiväkirjaa,
jossa kertoisin päivän tapahtumista Eväthän ne kiinnosta itseänikään,
saati sitten muita mahdollisia lukijoita. Ehkä kirjoitukset ovatkin
pieniä pakinoita, huomioita joita elämän varrella teen ja yritän sitten
pukea sanoiksi. Se, että pidän hauskoista pakinoista ei tarkoita, että
osaisin niitä itse kirjoittaa.
Kirjoittaminen tuntuu vaikealta kun ei tiedä kelle kirjoittaa. Itselle
en ainakaan kirjoita, osaanhan lukea omia ajatuksiani ilman tuota
edessä hohtavaa näyttöäkin. Entä muu yleisö? Olematonta? Satunnaista?
Totuus taitaa olla se, että kirjoitankin itselleni tai sitten vain
leikin...
sunnuntai, 30. lokakuu 2005
Kommentit