Elämme valintojen keskellä. Ympäriltä löytyy läjä asioita, jotka
kiinnostaisivat kukin omalla tavallaan. Otetaanpa muutama esimerkki: on
paljon mielenkiintoisia aloja, joita voisi opiskella; myös politiikka
on herättänyt kiinnostukseni; eikä sovi unohtaa vanhaa tuttavuutta,
urheilua. No, tällä hetkellä harrastan opiskelua, pelailen kerran
viikossa sählyä ja seuraan politiikkaa lähinnä median suotimien läpi eli
uutisista. Hyväksyn tilanteen tällaisena ja tilanne on
varmaankin balanssissa. Haluan painottaa, että näiden pohdintojen ja
valintojen yläpuolelle asettuu perhe ja sen hyvinvoinnista
huolehtiminen. Jotkin asiat voivat olla tärkeitä, toiset taas rakkaita. Siinä on selvä ero.
Oletetaanpa, että olen jo työelämässä ja itselleni jää viikossa muutama
tunti aikaa (haaveilua?). Mihin haluan sen käyttää? Hyviä vaihtoehtoja
ovat esimerkiksi edellä mainitsemani asiat, mutta kuinka välttää väärät
valinnat. Tilannetta voisi verrata karkkipäivään, kun on siinä kymmenen
metriä pitkän hyllyn edessä ja miettii mitähän ottaisi. En yleensä
koskaan osta Aarrearkku-pussia. Välillä kuitenkin unohdan miksi, ja
erehdyn ostamaan sen. No, pari karkkia syötyäni ihmettelen, että miksi
ihmeessä ostin TÄMÄN pussin. Siinä sitä sitten leuat kipeänä kärsitään
kumimaisia herkkuja. Vastaavaa tapahtuu esimerkiksi koulun ruokalassa.
Miten välttää tämä elämässä, jossa panokset ovat hieman korkeammat kuin
viikon karkit?
Uskon, että asialleen omistautunut politikko tai vitosdiavrin sählääjä
on tyytyväisin. Toiminta, jolla ylimääräisen aikamme täytämme, ei
itsessään tuo onnea. Jokin siinä toiminnassa täytyy olla takana;
ihmiset, joita tapaamme; asiat, joiden puolesta taistelemme tai
fyysinen hyvinvointi. Asialleen omistautunut on löytänyt sen Jutun.
Tätä kirjoittaessani olen huolestunut. Mitä MINÄ haluan? Mistä MINÄ
tulen onneliseksi? Entäs Jumala, jonka tahdossa väitän haluavani
kulkea? Voisiko ylimääräisen ajan käyttää ruokoilemiseen, Ison kirjan
lukemiseen tai vaikkapa seurakunnassa toimimiseen? Jos täytän kaiken
aikani omilla harrastuksillani ja väitän etten ehdi rukoilla, en usko
sitä enää itsekään, tuskinpa Jumalakaan. Kuinka oppisin Oikeasti
etsimään ensin Jumalan valtakuntaa? Ehkä sen jälkeen Jumala johdattaisi
johonkin vielä paljon hienompaan ja mielenkiintoisempaan kuin mitä
osasin halutakaan.
perjantai, 18. marraskuu 2005
Kommentit